torstai 6. maaliskuuta 2014

SINFONIAA LAPSILLE


Lastemme sivistäminen on perheessämme jakautunut luonnostaan niin, että O hoitaa enemmän teatterin ja urheilun esittelemistä ja minä kuvataiteilua, kirjallisuutta, elokuvaa ja musiikkia, omien taipumustemme ja töidemme mukaisesti. Roolit tietenkin limittyvät sopuisasti, mutta noin pääpiirteittäin vastuut ovat jakautuneet näin. Lasten taidekasvatus tapahtuu ihan rauhaisaan tahtiin, enkä suorita rooliani mitenkään orjallisen säännöllisesti, pikemminkin silloin kun jotain itseänikin kiinnostavaa lastenkulttuuria huomaan olevan tarjolla. Mutta tätä on tarjolla niin harvoin, että kokemus oli hankittava kun tilaisuus oli, nimittäin sinfoniakonsertti lapsille!






Helmikuun lopussa järjesti Tampereen akateeminen sinfoniaorkesteri konsertin, jossa se soitti musiikkisadun: Tarina Babarista, pienestä elefantista. Jean de Brunhoffin ensimmäinen Babar-kirja on vanha, jo 1934 painettu, ja myös konsertiksi sävelletty jo kuusi vuotta myöhemmin. Säveltäjä Francis Poulenc sai idean sadun säveltämiseen sukulaistytöltään, joka lykkäsi Babar-kirjansa sedän nuottitelineelle, koska oli kyllästynyt kuuntelemaan "aikuisten musiikkia". Satua tytölle lukiessaan säveltäjä alkoi "kuvittaa" satua soittamalla tekstiosuuksien väliin kuvailevaa musiikkia. Myöhemmin hänen säveltämänsä musiikkisatu sovitettiin myös sinfoniaorkesterille.

En tiedä muista, mutta minulle on jäänyt Babar-tarinan musiikit melko hyvin vanhalta lasten sahaamalta VHS:ltä mieleen. Hieman surumielinen melodia sävyttää Babarin elämän traagista alkua ja sama teema toistuu myös Babarin näennäisen iloisen kaupunkielämän hetkissä toisinaan. Luettuani konsertista, olin varma, että kuulemme siellä juuri tämän mieleenpainuvan musiikin. Mutta konsertti olikin oma kokonaisuutensa ja satukin hieman karsitumpi versio kuin pitkä elokuva Babarista. Ja hyvä niin, konsertin kesto oli juuri sopiva harvinaiselle lapsille suunnatulle sinfoniakonsertille, kun lopusta oli jätetty pitkät savannin eläinten taistelut pois. Kerrottavaa riitti sadunlukijalle, pikkukakkosen viikonlopputäti Veera Degerholmille silti. Eläyten, joskin hieman nopeasti, hän kertoi tapahtumat, joiden jälkeen orkesteri kertoi soittimillaan sen uudestaan. (Lukunopeuteen yritän itse kiinnittää huomiota lapsille lukiessa siksi, että olen huomannut, että lukemisen ymmärtäminen ei ole ollenkaan niin helppoa kuin luulisi: kuunnelkaapa itse joskus hieman väsyneen ja iltasadussa ehkä vähän kiirehtivän puolisonne lukemista lapsille ja yrittäkää samaan aikaan luoda eläväistä kuvaa tapahtumista. Huomaa nopeasti, että lukion kuunteluista on jo n. 20 (!) vuotta aikaa...  )

Itse musiikkia en ole kovin asiantuntija arvioimaan. Olen lähinnä iloinen, että sain annettua lapsilleni kokemuksen siitä, mitä on sinfoniakonsertti. Tähän iloon sekoittuu kiitollisuus siitä, että jälleen kerran joku minua asiantuntevampi esitteli lapsilleni mahdollisia instrumentteja (vrt. ed. postaus Soitinsirkus). Hienoa oli myös se, että teoreettisempi lapsi (meillä Hermanni 7v.) sai seurata soitinesittelyä myös paperilta: soittimet kun oli painettu siihen nimineen ja suurin osa oikeille paikoilleenkin niin, että niitä saattaa vielä kotonakin siitä muistella. 





Konserttia suositeltiin yli 4-vuotiaille mutta tässä suhteessa olin yhtä anarkistinen kuin ennenkin ja lykin 2-vuotiaan Inkerin matkarattaissa läpi sohjon, isompien perässä Tampereen yliopiston juhlasaliin. Ja mallikkaasti hän konsertin kuuntelikin! Asiaa auttoi konsertin lapsiystävällinen pituus, kesto oli n. 45 min, josta ensimmäinen vartti kului soitinten esittelyyn ja noin puolituntinen itse musiikkisatuun. Jollaisia pirkanmaalla tänä keväänä on muitakin: mm. Mörkö-ooppera Tampere-talossa ja tarinallinen konsertti Pelle Pelikaanin elämästä (linkki Pirkanmaan musiikkiopiston konserttikalenteriin), myös kertojana Veera Degerholm. Näemmä näiden lapsille suunnattujen konserttien toteuttamisesta vastaavat suurilta osin paikalliset musiikkikasvattajatahot, sillä kahdessa edellä mainitsemassani, on mukana Pirkanmaan musiikkiopisto. Ja tutkittuani tarjontaa, löytyy toiselta suurelta paikalliselta, Tampereen musiikkiakatemialta myös kevään aikana monia konsertteja, joista lapsensa musiikkiharrastuksen piiriin auttava voisi hyötyä, mm. juuri soitinesittelykonsertteja!

Vielä yksi juttu, josta joku kaltaiseni vanhempi saattaisi hyötyä: nimittäin juuri julkaistu, uskoakseni kevyt ekskursio klassiseen musiikkiin, löytyy myös tamperelaisen kirjailijan Olli Löytyn kirjasta, Sinfoniaanisin terveisin. Itse en ole vielä kirjaa lukenut, mutta mm. kustantajan sivuilta (linkki) löytyvästä esittelystä päätellen, on luvassa iloisen kyseenalaistavaa tekstiä klasari-noviisin suulla. Tästä saattaa olla iloa myös vielä soitinsirkustelevan lapsen vanhemmille, kiitolliset terveiset siis Ollille!



2 kommenttia:

  1. Onnea uudelle blogille! Tätä testiryhmää tarvitaan. Olimme molemmat samassa sinfoniakonsertissa! Minäkin kerroin kokemuksesta blogissani.Ja olemme molemmat sekatyöläisiä, (lastenkulttuurin ja taiteen), olemme myös pirkanmaalaisia, puutaloasukkeja ja äitejä. Hauskaa!

    VastaaPoista
  2. great!

    I like to play online game,such as RuneScape.I always buy the items online.So I am familiar with the safest and convenient way to buy RS Gold online.There are: http://www.rsgoldfast.com/

    VastaaPoista

Hae tästä blogista